Edellinen ottelu
Seuraava ottelu

Kotikenttä

1. Nilsiän uimala 20.7.1954: ”Jalkapallotoiminta innostusta vastaavaksi.”
2. 35 ehdotuksesta hyväksyttiin seuran nimeksi Pallo-Haukat
3. Kun ravintolaan palkattiin uusi ja kokeneempi emäntä
4. Hiihtokilpailuista elokuvaesityksiin
PUHEENJOHTAJAT KAUTTA AIKAIN

1. Nilsiän uimala 20.7.1954: ”Jalkapallotoiminta innostusta vastaavaksi.”

Helsingin olympialaiset olivat nostaneet urheiluinnostuksen kattoon. Vuoden 1952 kisoja seurattiin tarkoin ja myös jalkapallotulokset noteerattiin, vaikka jalkapallo ei kuulunut Suomen suuriin lajeihin.

Omiin kisoihin joukkue pääsi 26 kansakunnan joukossa kamppailemaan olympiajalkapalloilun kullasta ja kunniasta. Erikoisen episodin kisoissa muodosti Kiinan tasavallan joukkue, joka sekin saapui Helsinkiin – tosin liian myöhään ennättääkseen kisoihin mukaan.

Jos eivät nilsiäläisten pallonpotkijoiden tamineet olleet noihin aikoihin parhaat mahdolliset, puutteita löytyi myös olympiakisoihin osallistuvien varustuksessa, kun muun muassa Intian paljasjalat herättivät ansaittua ihmetystä! Vaikka Suomen jalkapalloilun suuret voitot jäivät saavuttamatta, voitto oli se, että otteluja pelattiin Helsingin ohella myös Turussa, Kotkassa, Lahdessa ja Tampereella, ja pelejä seurattiin Nilsiässä asti. Joku tunsi Unkarin pallotaiturin Puskasin jopa Palonurmen perukoilla.

Olympiakullan voitti Unkari peittoamalla loppuottelussa Jugoslavian 2-0. Suomalaisten kisat alkoivat ja päätyivät ensimmäisen kierroksen peliin avajaispäivänä, jolloin Olympiastadionilla kohtasivat Suomi ja Itävalta. Yksi turnauksen parhaista otteluista päättyi Itävallan voittoon 4-3. Nilsiän pallonpotkijoiden huulilla pyörivät nimet Ole Stolpe, Aulis Rytkönen ja Åke Lindman.

Jo ennen Helsingin olympiakisoja Nilsiässä oli potkittu palloa. Luontevin tapa harrastaa lajia olivat koulut, vaikka pesäpallo oli ykköslaji. Opetettiinhan Lauri ”Tahko” Pihkalan kehittämää kansallispeliä seminaareissa niin tehokkaasti, että opettajat Nilsiässäkin olivat enemmän pesäpallon lähettiläitä kuin jalkapallon apostoleja.

Pihkalan idean pohjalla olivat olleet vanhat suomalaiset pallonlyöntipelit, kuningaspallo ja pitkäpallo sekä amerikkalainen baseball. Pesäpallon suosiota ei himmentänyt yhtään se, että Pihkalan 1920 kehittämä pesäpallo oli kapalolapsi jalkapallon rinnalla.

Tuskin Pihkalakaan tiesi, että jalkapallon juuret ulottuivat esihistorialliseen aikaan ja että Brittein saarilla pelattiin kansan keskuudessa jalkapalloa ainakin 1300-luvulta lähtien. Tämä ”folk football” tai ”mob football” oli hyvin rajua ja väkivaltaista, sillä kaikki keinot olivat sallittuja.

Vaikka pesäpallo ei ole kontaktilaji, se on kehitetty sotaisiin tarpeisiin. Pesäpallo painaa käsikranaatin verran ja etenemiseen kuuluvat lyhyet juoksut ja syöksyt.

Nilsiässä jalkapalloa oli pelattu jo ennen talvi- ja jatkosotaa kuten myös lentopalloa pesäpallon ohella. Kautta aikain lapset ja nuoret ovat olleet halukkaita leikkimään, pelaamaan ja kilpailemaan.

Jos kaikki jalkapallon säännöt eivät olleet tuttuja, säännöt keksittiin itse. Vapaapotkua ei myönnetty, jos pallo osui pelaajan käteen, joka oli vartalossa kiinni. Varsinkin maalivahdin pelaamisessa oli erilaisia sääntöjä ja tulkintoja, jotka aiheuttivat erilaisia tulkintoja ja riitoja.

Kaksi vuotta Helsingin olympiakisojen jälkeen tiistaina 20.7.1954 Nilsiän uimalaan oli kokoontunut 30 nuorta miestä, joiden tarkoituksena oli Suomen Palloliiton Savon piirin alueohjaajan Paavo Heikkisen johtamassa kokouksessa perustaa Nilsiään jalkapalloseura. Ihan kakkien nuorimpien osanottoa ei kirjattu pöytäkirjaan.

Legendaarinen Nilsiän jalkapallohahmo Arto Ruotsalainen oli korvat tarkkana kuuntelemassa Paavo Heikkisen puhetta, jossa hän selvensi piirin näkökantaa, jotta toiminta saataisiin jalkapallon alalla innostusta vastaavaksi. – Uuden seuran perustaminen Nilsiään on välttämätöntä, Paavo Heikkinen vakuutti.

Paavo Heikkinen sai selvittää monenlaisia asioita innokkaille osanottajille.

Kun seura oli päätetty perustaa, pidettiin virallinen kokous.

Alueohjaaja Paavo Heikkinen valittiin yksimielisesti kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteerinä toimi Toimi Voutilainen. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Aarni Toivanen ja Markku Koistinen.

Pöytäkirjaan kirjattiin ylös, että Nilsiään päätettiin yksimielisesti perustaa uusi seura, jonka ohjelmaan tulevat jalkapallo ja muut palloilumuodot. Uusi seura päätti liittyä Suomen Palloliittoon.

Kokouksessa käytiin läpi Suomen Palloliiton laatimat ja jo rekisteritoimiston hyväksymät mallisäännöt. Pekka Hartikainen valittiin ensimmäiseksi seuran puheenjohtajaksi.

Johtokunnan asiaksi jätettiin tarvittavien jaostojen perustaminen. Pienen keskustelutuokion päätteeksi jäsenmaksujen suuruuksiksi nimettiin miehiltä 100 markkaa sekä alle 16-vuotiailta pojilta 50 markkaa.

Nimikilpailu julistettiin jo perustavassa kokouksessa. Aikaa ehdotusten jättöön annettiin viikko.

Kun tuli aika valita johtokunta, tarvittiin ääntenlaskijoitten Väinö Tuomaisen ja Erkki Ahosen työpanosta. Uuden, vielä nimettömän seuran, johtokuntaan valittiin lippuäänestyksellä Osmo Pasanen 20 äänellä, Markku Koistinen 20 äänellä, Toimi Voutilainen 19 äänellä, Aarni Toivanen 18 äänellä, Vilho Makkonen 16 äänellä sekä Aarno Savinainen 15 äänellä kahden viimeksi mainitun jäädessä varajäseniksi.

Kokouksen lopussa suoritettiin jäsenmerkintä, jossa jäseniksi ilmoittautui 25 henkeä.

Nilsiän Pallo-Haukat oli saanut kunnianarvoisensa alun.

SIVUN ALKUUN

2. 35 ehdotuksesta hyväksyttiin seuran nimeksi Pallo-Haukat

Uudella seuralla riitti paljon erilaisia järjestelytehtäviä, mutta tuoreet toimihenkilötkin olivat innoissaan uudesta seurasta ja puhtia riitti muuhunkin kuin jalkapallon pelaamiseen. Kuten tänäkin päivänä seuraorganisaatiossa tapahtuu tuolloinkin erilaiset tehtävät kasautuivat samoille henkilöille.

Intoa puhkuen Pallo-Haukkojen organisaation ensimmäiset toimihenkilöt tarttuivat tehtäviin. Kokouksia ensimmäisen vuoden aikana pidettiin useita: perustamiskokous 20.7.1954 Nilsiän uimalassa, johtokunnan kokous 28.7.1954 Nilsiän työväentalolla, johtokunnan kokous 1.11.1954 Nilsiän Voutilassa, vuosikokous 7.11.1954 Nilsiän Manttaalikunnan talolla ja 10.11.1954 johtokunnan kokous apteekkari Malkan luona.

Niin kuin todettua tuli joukko oli innokasta ja kaikille halukkaille riitti tehtäviä, monille useita. Ydinjoukko koostui noin 30 vuosikokouksessakin mukana olleesta henkilöstä. Ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa viikko seuran perustamisen jälkeen olivat kaikki johtokunnan jäsenet tietenkin paikalla.

Seuran toimihenkilöiden listaan pääsivät seuraavat. Varapuheenjohtajaksi valittiin Vilho Makkonen ja sihteeriksi Toimi Voutilainen, jolle päätettiin antaa myös seuran taloudenhoitajan tehtävät. Seuran rahakirstun vartijaksi rahastonhoitajan nimellä tuli Aaro Savinainen. Tosin seuralla ei ollut juuri muita varoja kuin ensimmäisessä kokouksessa jäseniksi ilmoittautuneiden 25 henkilön jäsenmaksut.

Johtokunta oli varsin aikaansa edellä ja valitsi valmentajiksi Toimi Voutilaisen ja Markku Koistisen, joita tituleerattiin harjoitusten ohjaajiksi. Sana valmentaja olisi kalskahtanut liian hienolta, kun uudet harjoitustenohjaajat eivät olleet vielä käyneet yhtään valmennuskurssia kuten ei kukaan muukaan. Into harjoitteluun korvasi tiedon puutteen.

Johtokunta valitsi myös seuran kapteenin ja varakapteenin, joiksi valittiin itseoikeutetusta sihteeri-taloudenhoitaja Toimi Voutilainen ja puheenjohtaja Pekka Hartikainen.

Veikko Korhonen ja Erkki Miettinen saivat tehtäväkseen tarkastaa seuran ensimmäiset tilit. Varalle valittiin Mikko Rapelo ja Aimo Ahonen.

Kun pelkkä jalkapallon pelaaminen ei riittänyt huviksi ja varojakin oli seuralle saatava, perustettiin tietenkin huvitoimikunta, jonka jäseniksi pääsivät Erkki Ahonen, Osmo Pasanen, Vilho Makkonen, Aimo Ahonen, Markku Koistinen, Aaro Savinainen.

Jäsenhankintaa päätettiin paneutua nimeämällä erityiset jäsenhankkijat: Erkki Ahonen, Aimo Ahonen, Aaro savinainen ja Vilho Makkonen.

Vähiten mielenkiintoinen asia ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa ei ollut uuden seuran nimen päättäminen. Viikossa puheenjohtaja Pekka Hartikaiselle oli tullut 35 nimiehdotusta. Lähes jokainen seuran toiminnassa mukana ollut katsoi velvollisuudekseen tehdä oman ehdotuksensa seuran nimeksi. Keskustelun jälkeen seuran nimeksi tuli Pallo-Haukat.

Savolaisesta saamattomuudesta ei ollut tietoakaan, kun uusi johtokunta päätti esittää tiistaina 3.8.1955 yleisenä esityksenä elokuvan jalkapallon MM-ottelut 1950. Elokuvan esitys jätettiin huvitoimikunnan huoleksi.

Maanantai ja tiistai päätettiin harjoitusilloiksi. Tärkeintäkään ei unohdettu: johtokunta päätti järjestää harjoitusotteluita vielä saman kesän aikana.

1.11.1954 Voutilassa kokouksessa oli läsnä kolme johtokunnan jäsentä: Pekka Hartikainen, Toimi Voutilainen ja Markku Koistinen. Johtokunta valmisteli kokouksessaan 7.11.1954 pidettävälle vuosikokoukselle.

Vuosikokoukselle tehtiin ehdotukset puheenjohtajasta ja uudesta johtokunnasta sekä huvitoimikunnasta. Seuran johtokunta oli sitä mieltä, että oli tarpeellista perustaa myös lentopallo-, pöytätennis-, nais- ja sanomalehtijaosto. Kaikkiin toimikuntiin valittiin jäsenet. Pitkin syksyä ja alkanutta talvea oli esillä ollut myös peliasukysymys. Johtokunta päättikin esittää seuran viralliseksi peliasuksi vihreä-keltaista paitaa ja sinisiä housuja. Voimisteluilloista, harjoituksista ja pikkujoulusta tehtiin myös ehdotukset johtokunnalle.

Ensimmäisessä vuosikokouksessa 7.11.1954 Nilsiän Manttaalikunnan talolle oli saapunut 20 seuran aktiivisinta jäsentä. Porukka oli uusiutunut hieman jo ensimmäisen puolivuotiskauden aikana, mikä olikin ihan luonnollista. Joku oli jäänyt pois ja joku tullut tilalle. Uusista mukaan tulijoista varsinaiseen seuran toimintaan ei ollut vähäpätöisin apteekkari Konrad Malka, joka lahjoitti Pallo-Haukoille jalkapallon juhlallisesti vuosikokouksen yhteydessä. Lahjoitus oli niin arvokas, että se merkittiin vuosikokouksen pöytäkirjaan. Kuten monilla seuroilla ja peliporukoilla tuohon aikaan, Pallo-Haukoillakin oli pula kunnon pelivarusteista. Jalkapallokenkiä oli harvoilla ja pallon pelattiin puhki. Useampi kuin yksi pallo oli jo harvinaista herkkua harjoituksissa, mutta enempää palloja ei itse asiassa tarvittukaan, sillä pääasiallisin harjoittelumuoto oli peli, kun joukkueet oli ensin tehty huutamalla – ja huutajiksihan pääsivät harjoituksen saapuneista kaksi parasta pelaajaa.

Ensimmäisen vuosikokouksen pöytäkirja oli seuraavanlainen:

1. Kokouksen avasi Toimi Voutilainen
2. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Toimi Voutilainen.
3. Sihteeriksi valittiin Markku Koistinen.
4. Vuosikertomuksen luki Toimi Voutilainen.
5. Tilikertomuksen luki Markku Koistinen.
6. Kalustoluettelon luki Toimi Voutilainen.
7. Jäsenmaksut päätettiin antaa olla ennallaan. Aikuiset 100 mk. lapset alle 16 vuotta 50 mk. kannattavat jäsenet 300 mk.
8. Apteekkari Malka lahjoitti Pallo-haukoille jalkapallon.
9. Vuoden 1955 puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Apteekkari Malka.
10. Varapuheenjohtajaksi valittiin Toimi Voutilainen muiksi johtokunnan jäseniksi Veikko Korhonen, Erkki Miettinen Vilho Kilpeläinen varalle Vilho Makkonen. Aarni Toivanen.
11. Sihteeriksi valittiin Aarni Toivanen.
12. Taloudenhoitajaksi valitiin Aimo Ahonen.
13. Rahaston hoitajaksi Helga Jäppinen.
14. Tilintarkastajiksi Jooseppi Tuovinen Pentti Reijonen.
15. Johtokunnan aikaisemmin suunnitelemaa Lentopallo ja pöytätennis jaostoa ei perusteta.
16. Päätettiin ottaa seuran nimiin Sanomalehtikeskusasiamies joksi hyväksytiin Aimo Ahonen josta hommasta hän saa palkaa puhtaasta tulosta 30 %
17. Harjoitusten ohjaajaksi valitiin Toimi Voutilainen Apteekkari Malka ja Aimo Ahonen.
18. Pelipaitojen väri sininen housut valkoiset sukat sinivalkoiset. Lopullinen päätös tulee johtokunnalta.
19. Harjoitusten pito talvella jätettiin myös johtokunnan tehtäväksi
20. Lehti ilmoitukset päätettiin tehdä Savon Sanomissa
21. Pikkujoulu järjestetään suljettu jäsenten välinen maksu peritään aikuiset 50 mk lapset alle 12 vuotta ei mitään johtokunta päättää tarkemmin milloin pikkujoulu pidetään.
22. Huvitoimikuntaan valitiin seuraavat henkilöt Vilho Makkonen Raimo Väänänen Aimo Ahonen Varpu Apeli Helga Jäppinen ja Meeri Mensonen

Kuten ensimmäisen vuosikokouksen pöytäkirjasta ilmenee, Pallo-Haukkojen toimihenkilöiksi saatiin ensimmäiset naiset Varpu Apeli, Helga Jäppinen ja Meeri Mensonen, jotka toivat tarpeellista naisnäkökulmaa miesvaltaiseen seuratoimintaan.

Perustamisvuoden viimeinen kokous pidettiin apteekkari Konrad Malkan kotona.

Nujakkaa päätettiin pyytää porukkaan, kun pidetään pikkujoulut. Samalla Konrad Malka lahjoitti jo toisen jalkapallon harjoituskautta varten. Kokouksen tärkein asia oli päättää lopullisesti seuran peliasusta, joksi tuli: sininen paita, valkoiset housut ja siniset sukat valkoisilla rannuilla. Selkään päätettiin ommella valkoiset numerot ja hankkia seuralle oma ommeltava rintamerkki, jossa ”haukka on levitetyin siivin pallon päällä seisomassa”.

Toimi Voutilainen ja Markku Koistinen lupautuivat pitämään talven aikana luentoja jalkapallotekniikasta, jos innostusta piisaa tarpeeksi.

SIVUN ALKUUN

3. Kun ravintolaan palkattiin uusi ja kokeneempi emäntä

Huhtikuun 4. päivä vuonna 1955 johtokunta kokoontui Toimi Voutilaisella, jossa keskusteltiin kevään harjoituspaikoista ja päätettiin pitää tekniikkaharjoituksia toistaiseksi kerran viikossa. Harjoitusillaksi sovittiin tiistai.

Koska saatavilla oli halpoja jalkapallokenkiä, kokous päätti antaa Toimi Voutilaisen tehtäväksi kerätä halukkailta tilaukset ja rahat sekä järjestää kenkien osto määräaikaan, joksi sovittiin huhtikuun loppu.

Pelipaitoihin ommeltavista rintamerkeistä keskusteltiin edelleen. Aiemmasta päätöksestä huolimatta merkiksi päätettiin valita oranssinvärinen jalkapallokuva, johon sinisellä oli ommeltuna kirjoitus ”Haukat”.

Pelipaitojen selkämyksiin ommeltavista numeroista päätettiin, että ostetaan oranssinväristä kangasta, josta valmistetaan numerot itse. Asian järjestäminen - merkkien ja numeroiden hankkiminen - annettiin Toimi Voutilaisen työksi.

Alueohjaaja kutsuttiin pitämään luentotilaisuus seuran jäsenille. Luentohuoneeksi ajateltiin jotain kansakoulun luokkaa. Luokan varaaminen annettiin Aimo Ahosen tehtäväksi.

Vilho Makkonen, Aimo Ahonen ja Aaro Savinainen rekisteröitiin järjestysmiehiksi vuodelle 1955.

Pallo-Haukat päätti ottaa myytäväksi olympialaisia rintamerkkejä ja samassa kokouksessa päätettiin lähettää SPL:n Savon piirin 16.-17.4.1955 järjestämille valmentajien kurssille Vilho Makkonen ja Aimo Ahonen. Jälkimmäiselle luvattiin maksaa seuran kassasta matkat.

Nuorella seuralla oli rahasta puutetta kuten vanhoillakin seuroilla – kroonisesta rahapulasta saavat kärsiä lähes kaikki seurat ja siksi Nilsiän kirkonkylässä järjestettiin yleinen rahankeräys pelivarusteita varten. Listoja asetettiin näytteille kolmeen paikkaan: apteekille, Osuusliike Kallaan ja Nilsiän Osuuskauppaan – yksi kuhunkin. Rahankeruu on urheiluseurojen suurin huolenaihe. Usein ideoita on, mutta harvoin näitten ideoitten toteuttajia.

Pallo-Haukkojen yleisessä kokouksessa 14.9.1955 Keskuskahvilassa oli paikalla kymmenen seuran jäsentä, jotka päättivät pitää yleiset tanssit Nilsiässä syyskuun aikana sekä markkinatanssit 25.–26. päivinä lokakuuta. Talon varaamiset annettiin Pentti Asikaisen huoleksi, joka olikin jo tilannut markkinapäiväksi Juhlatalon. Työväentalon kysyminen markkinapäiväksi oli puolestaan Pekka Haataisen murhe.

”Joku haitarinsoittaja” oli mitä parhain esiintyjä markkina-aikaan, kun Aimo Ahonen lupasi lainata tilaisuuksiin omia kovaäänisiään.

Pentti Asikaisen tehtäväksi annettiin huolehtia pääsylipuista.

Ravintolan vastaavan emännän hommaaminen jäi Mikko Rapelon tehtäväksi. Markkinatansseihin palkatun emännän palkkioksi hyväksyttiin 1500 markkaa molemmilta illoilta ja emännän apulaiselle 1000 markkaa.

Pekka Haatainen lupasi hommata ravintolassa myytävät tavarat ja kysyä Työväentaloa voimisteluiltoihin seuraavaan kokoukseen mennessä. Uutena seuran toimihenkilölistoihin nimetty Haatainen oli niin innokas, että miestä päätettiin käyttää surutta hyväksi: Kansakoululla 20. päivänä marraskuuta 1955 pidetyssä vuosikokouksessa Pekka Haatainen valittiin rahastonhoitajaksi ja huvitoimikunnan puheenjohtajaksi. Myös pikkujoulun järjestäminen annettiin pääosaltaan Pekka Haataisen tehtäväksi.

Edellä mainitut tilaisuudet onnistuivat niin hyvin, että Pallo-Haukkojen pojille päätettiin ostaa omat pelipaidat. Samalla Haatainen ja Voutilainen hyväksyttiin tekemään sopimus ”Teoston” kanssa.

Kun Pallo-Haukkojen järjestämät tanssi-illat olivat tuottaneet reippaasti voittoa vuoden 1955 aikana, keskusteltiin jopa oman tanssilavan perustamisesta seuralle.

Hyvien uutisten lisäksi johtokunnan tietoon tuli myös huonoja uutisia. Tanssi-iltamien aikaan ravintolassa sattuneiden epäselvyyksien johdosta päätettiin etsiä joku vanhempi naishenkilö uudeksi ravintolan emännäksi. Emännän etsiminen jäi Pekka Haataisen huoleksi. Uudelle ravintolan emännälle luvattiin myöntää 40 % puhtaasta tulosta ja pohjapalkaksi 400 markkaa, jos prosenttipalkka ei ylittänyt sanottua 400 markkaa.

Pekka Haatainen etsi uuden ja jämäkän emännän ravintolan pitoon ja samalla järjestyshäiriöt loppuivat Pallo-Haukkojen järjestämissä huvitilaisuuksissa niin hyvin, että asiaan luvattiin palata vasta lähitulevaisuudessa, jos aihetta on.

Vuoden 1955 aikana Pallo-Haukkojen eri tilaisuuksissa ja virallisissa kokouksissa oli useasti esillä luistinratahanke, josta luovuttiin varojen puutteen vuoksi. Tuntuikohan tämä vuoden 1955 hanke tuolloin tämän päivän Tahkovuoren korottamishankkeen tai K-200-lentomäen suuruiselta hankkeelta?

SIVUN ALKUUN

4. Hiihtokilpailuista elokuvaesityksiin

Maaliskuun 13. päivänä 1956 Keskuskahvilassa kokoontuneeseen johtokunnan kokoukseen tulivat paikalle puheenjohtaja Konrad Malkan lisäksi Kauko Nevalainen, Aaro Savinainen, Pekka Haatainen ja Toimi Voutilainen.

Saman viikon lauantaina maaliskuun 17.päivänä kello 16.30 päätettiin pitää jäsentenväliset hiihtokilpailut. Sarjoja oli neljä: yleinen, alle 17-vuotiaat, alle 13-vuotiaat ja naiset.

Pekka Haataisen tehtäväksi annettiin toimitsijoiden hankkiminen kilpailuun ja numeroiden hommaaminen jäi puolestaan Aaro Savinaisen huoleksi. Toimi Voutilainen velvoitettiin tekemään kisoista ilmoitukset, joita laitettiin paikallisten liikkeiden seinälle. Koska sähköpostit ja internet-yhteydet olivat kaukana tulevaisuudessa toteutuva tiedostamaton asia, parhaiten toimi tiedotus suusta suuhun.

 Varsin ajattelevainen oli johtokunta nuorimpia osanottajia kohtaan, kun palkintoja päätettiin ostaa kolme lusikkaa sarjaansa sekä alle 13-vuotiaille jokaiselle osanottajalle lohdutuspalkinto. Periaate oli sangen kunnioitettava, joka kannattaisi pitää mielessä myös nykypäivänä. Pääasia ei ole voitto vaan kunnon palkinnot!

Kauko Nevalaiselle ja Pekka Haataiselle annettiin lupa ostaa palkintoja ”noin kolmensadan markan arvosta”.

Jalkapallotoimintaakaan ei kokonaan unohdettu. Vaikka seurassa oli intoa riittämiin yhden jalkapallojoukkueen verran ja kesäisin palloa potkittiin aamusta iltaan, halu oli myös saada uutta tietoa maailman hienoimmasta lajista. Siksipä valmentajakurssille (pika- ja peruskurssi) valittiin Kauko Nevalainen.

Suuri tarve oli myös löytää otteluihin erotuomareita omasta takaa. Monia ehdokkaita käytiin läpi, mutta kun sopivaa ehdokasta ei löytynyt, asia hylättiin toistaiseksi. Esteenä ei suinkaan ollut sopivan ehdokkaan löytyminen vaan se, että erotuomarikurssille lupautuva ei tietenkään voinut pelata omissa otteluissa, jos halusi toimia erotuomarina.

Harjoitustahti oli jo ensimmäisen vuoden aikana vakiintunut kahteen viralliseen harjoitukseen viikossa ja samaa linjaa jatkettiin edelleen, koska harjoitukset päätettiin pitää kesällä 1956 tiistaisin ja ensimmäisissä harjoituksissa sovittavana toisena iltana.

Savon piiristä päätettiin kutsua henkilö pitämään tekniikka- ja taktiikkaluentoja maalis-huhtikuun vaihteessa 1956.

Vuoden 1956 kesä meni pelatessa piirinsarjaa.

27.päivä tammikuuta 1957 pidettiin Pallo-Haukkojen vuosikokous Juhlatalolla, jonne kokoontui 16 seuran jäsentä.

Viralliset päätökset tehtiin toimihenkilöistä ja Konrad Malka valittiin itsestään selvästi jatkamaan seuran puheenjohtajana.

Jälleen kerran käsiteltiin luistinratahanketta, joka raukesi varojen puutteeseen – mihinkäs muuhun.

Junioritoiminta oli tullut niin tärkeäksi, että sille valittiin oma valmentaja: Toimi Voutilainen. Edustusjoukkuetta valittiin luotsaamaan Aaro Savinainen. Molempien ”titteli” oli harjoitusten johtaja.

Kauko Nevalainen oli valittu edellisen vuonna valmennuskurssille. Kokemukset olivat myönteiset ja pikavalmennuskurssille päätettiin lähettää Aaro Savinainen ja V. Hyvönen.

Kun edellisen vuonna ei löytynyt erotuomarikurssille lähtijöitä, Aaro Savinainen valittiin Pallo-Haukkojen edustajaksi myös erotuomarikurssille.

Jälleen päätettiin pitää jalkapalloaiheinen elokuvailta opetusmielessä.

Pöytätennistä ei hyväksytty vieläkään seuran ohjelmaan, vaikka joku oli tehnyt siitä esityksen jälleen kerran.

Koska tanssit olivat tuottaneet hyvin ja väkeä oli riittänyt, päätettiin perustaa lavahanketta varten oma toimikunta, johon valittiin puheenjohtajaksi Aaro Savinainen, Niilo Kulin, Matti Fatjukoff, M. Rapelo ja V. Hyvönen.

Edellisen vuoden tapaan päätettiin pitää hiihtokilpailut 23.3.1957 kello 16.00. Sarjoiksi hyväksyttiin yleinen 7,5 kilometriä, alle 18-vuotiaille 7,5 kilometriä, alle 14-vuotiaille 5 kilometriä, naisille 5 kilometriä ja alle 10-vuotiaille 2,5 kilometriä.

Palkintojen suhteen piti edellisen vuoden linjaus: kolmelle parhaalle palkinnot joka sarjaan paitsi alle kymmenvuotiaille jokaiselle.

Kun vuonna 1956 palkintoihin myönnettiin 300 markkaa, korotus vuoden 1957 määrärahoihin oli ruhtinaallinen. Palkintoihin luvattiin seuran kassasta 4000 markkaa.

SIVUN ALKUUN

NP-H:n puheenjohtajat

Lähdeteokset:

Jalkapallon Pikkujättiläinen (WSOY 2003)
NP-H:n pöytäkirjat
Tietojätti 2000 (Gummerus 1999)
Urheilun kuva-aitta, Olympianumero n:o 4 1952