1. Seuran perustaminen

Nilsiän uimala 20.7.1954: ”Jalkapallotoiminta innostusta vastaavaksi.”

Helsingin olympialaiset olivat nostaneet urheiluinnostuksen kattoon. Vuoden 1952 kisoja seurattiin tarkoin ja myös jalkapallotulokset noteerattiin, vaikka jalkapallo ei kuulunut Suomen suuriin lajeihin.

Omiin kisoihin joukkue pääsi 26 kansakunnan joukossa kamppailemaan olympiajalkapalloilun kullasta ja kunniasta. Erikoisen episodin kisoissa muodosti Kiinan tasavallan joukkue, joka sekin saapui Helsinkiin – tosin liian myöhään ennättääkseen kisoihin mukaan.

Jos eivät nilsiäläisten pallonpotkijoiden tamineet olleet noihin aikoihin parhaat mahdolliset, puutteita löytyi myös olympiakisoihin osallistuvien varustuksessa, kun muun muassa Intian paljasjalat herättivät ansaittua ihmetystä! Vaikka Suomen jalkapalloilun suuret voitot jäivät saavuttamatta, voitto oli se, että otteluja pelattiin Helsingin ohella myös Turussa, Kotkassa, Lahdessa ja Tampereella, ja pelejä seurattiin Nilsiässä asti. Joku tunsi Unkarin pallotaiturin Puskasin jopa Palonurmen perukoilla.

Olympiakullan voitti Unkari peittoamalla loppuottelussa Jugoslavian 2-0. Suomalaisten kisat alkoivat ja päätyivät ensimmäisen kierroksen peliin avajaispäivänä, jolloin Olympiastadionilla kohtasivat Suomi ja Itävalta. Yksi turnauksen parhaista otteluista päättyi Itävallan voittoon 4-3. Nilsiän pallonpotkijoiden huulilla pyörivät nimet Ole Stolpe, Aulis Rytkönen ja Åke Lindman.

Jo ennen Helsingin olympiakisoja Nilsiässä oli potkittu palloa. Luontevin tapa harrastaa lajia olivat koulut, vaikka pesäpallo oli ykköslaji. Opetettiinhan Lauri ”Tahko” Pihkalan kehittämää kansallispeliä seminaareissa niin tehokkaasti, että opettajat Nilsiässäkin olivat enemmän pesäpallon lähettiläitä kuin jalkapallon apostoleja.

Pihkalan idean pohjalla olivat olleet vanhat suomalaiset pallonlyöntipelit, kuningaspallo ja pitkäpallo sekä amerikkalainen baseball. Pesäpallon suosiota ei himmentänyt yhtään se, että Pihkalan 1920 kehittämä pesäpallo oli kapalolapsi jalkapallon rinnalla.

Tuskin Pihkalakaan tiesi, että jalkapallon juuret ulottuivat esihistorialliseen aikaan ja että Brittein saarilla pelattiin kansan keskuudessa jalkapalloa ainakin 1300-luvulta lähtien. Tämä ”folk football” tai ”mob football” oli hyvin rajua ja väkivaltaista, sillä kaikki keinot olivat sallittuja.

Vaikka pesäpallo ei ole kontaktilaji, se on kehitetty sotaisiin tarpeisiin. Pesäpallo painaa käsikranaatin verran ja etenemiseen kuuluvat lyhyet juoksut ja syöksyt.

Nilsiässä jalkapalloa oli pelattu jo ennen talvi- ja jatkosotaa kuten myös lentopalloa pesäpallon ohella. Kautta aikain lapset ja nuoret ovat olleet halukkaita leikkimään, pelaamaan ja kilpailemaan.

Jos kaikki jalkapallon säännöt eivät olleet tuttuja, säännöt keksittiin itse. Vapaapotkua ei myönnetty, jos pallo osui pelaajan käteen, joka oli vartalossa kiinni. Varsinkin maalivahdin pelaamisessa oli erilaisia sääntöjä ja tulkintoja, jotka aiheuttivat erilaisia tulkintoja ja riitoja.

Kaksi vuotta Helsingin olympiakisojen jälkeen tiistaina 20.7.1954 Nilsiän uimalaan oli kokoontunut 30 nuorta miestä, joiden tarkoituksena oli Suomen Palloliiton Savon piirin alueohjaajan Paavo Heikkisen johtamassa kokouksessa perustaa Nilsiään jalkapalloseura. Ihan kakkien nuorimpien osanottoa ei kirjattu pöytäkirjaan.

Legendaarinen Nilsiän jalkapallohahmo Arto Ruotsalainen oli korvat tarkkana kuuntelemassa Paavo Heikkisen puhetta, jossa hän selvensi piirin näkökantaa, jotta toiminta saataisiin jalkapallon alalla innostusta vastaavaksi. – Uuden seuran perustaminen Nilsiään on välttämätöntä, Paavo Heikkinen vakuutti. Paavo Heikkinen sai selvittää monenlaisia asioita innokkaille osanottajille.

Kun seura oli päätetty perustaa, pidettiin virallinen kokous. Alueohjaaja Paavo Heikkinen valittiin yksimielisesti kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteerinä toimi Toimi Voutilainen. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Aarni Toivanen ja Markku Koistinen. Pöytäkirjaan kirjattiin ylös, että Nilsiään päätettiin yksimielisesti perustaa uusi seura, jonka ohjelmaan tulevat jalkapallo ja muut palloilumuodot. Uusi seura päätti liittyä Suomen Palloliittoon.

Kokouksessa käytiin läpi Suomen Palloliiton laatimat ja jo rekisteritoimiston hyväksymät mallisäännöt. Pekka Hartikainen valittiin ensimmäiseksi seuran puheenjohtajaksi.

Johtokunnan asiaksi jätettiin tarvittavien jaostojen perustaminen. Pienen keskustelutuokion päätteeksi jäsenmaksujen suuruuksiksi nimettiin miehiltä 100 markkaa sekä alle 16-vuotiailta pojilta 50 markkaa.

Nimikilpailu julistettiin jo perustavassa kokouksessa. Aikaa ehdotusten jättöön annettiin viikko.

Kun tuli aika valita johtokunta, tarvittiin ääntenlaskijoitten Väinö Tuomaisen ja Erkki Ahosen työpanosta. Uuden, vielä nimettömän seuran, johtokuntaan valittiin lippuäänestyksellä Osmo Pasanen 20 äänellä, Markku Koistinen 20 äänellä, Toimi Voutilainen 19 äänellä, Aarni Toivanen 18 äänellä, Vilho Makkonen 16 äänellä sekä Aarno Savinainen 15 äänellä kahden viimeksi mainitun jäädessä varajäseniksi.

Kokouksen lopussa suoritettiin jäsenmerkintä, jossa jäseniksi ilmoittautui 25 henkeä.

Nilsiän Pallo-Haukat oli saanut kunnianarvoisensa alun.